Viime päivinä sosiaalisessa mediassa levisi NIKE:n uuden kampanjan – Winning Isn’t for Everyone – Am I a Bad Person? – video.
Katsoessani videota, minä heti kuvittelin itseni noin neljäkymmentä vuotta vanhemmaksi, kun olin kuusi tai seitsemän vuotta vanha ja osallistuin ensimmäiseen judo-kilpailuuni esikoulussa nimeltä Lobinho. Vanhempani kertovat, ja muistan joitakin välähdyksiä, että ennen judokoiden välisen taistelun alkamista, vastustajani alkoi yksinkertaisesti itkeä ja luopui taistelusta kanssani. Syynä: minun ilmeeni "vihainen pikkuvarpunen" – tai tässä tapauksessa minun ilmeeni "pahaa ihmistä".
Tämä henkilökohtainen ja todellinen tarina ei ole siitä, miten reagoi kaverini, joka ehkä ei edes pitänyt judosta, tai mistään halustani satuttaa häntä tai muita pienoisia vastustajia. Se ei tarkoita, että kunnia, urheiluhenki ja rehellisyys jäävät taka-alalle voiton tavoittelussa, joka on ainoa asia, joka merkitsee. Se ei tarkoita voittoa hinnalla millä hyvänsä. Mitä todella vallitsee, on henkilökohtainen uhraus, keskittyminen saavutettavaan tavoitteeseen ja päättäväisyys koskaan luopua.
Siirrymme tämän kontekstin syihin.
Siitä lähtien, kun tutustuin 1940-luvulla luotuihin persoonallisuuden arviointivälineisiin, aloin ymmärtää syvällisesti tätä merkittävää hetkeä käyttäytymisessäni ja sen syytä. Koska aina haluaminen ylittää itsensä ja olla paras kaikessa, mitä teen, on ehdottomasti vahvuuteni ja synnynnäinen piirre. En koskaan ollut tyytyväinen toiseen tai kolmanteen sijaan; vielä vähemmän ensimmäisen taistelun häviöön. Asiat, jotka, muuten, tapahtuivat useita kertoja yli vuosikymmenen aikana taistellessaan ja kilpaillessaan São Paulon kaupungin ja osavaltion turnauksissa tuolloin. Kuten kaikille ihmisille elämässä urheilussa, opiskelussa, työssä, yrittäjänä tapahtuu, niin myös heille, jotka ovat "pahoja ihmisiä", ei ole muuta tietä. Ei ole suunnitelmaa B.
Ennen kuin jatkat, korostan, että en halua käsitellä mitään liiketoiminnallisia näkökohtia NIKE:sta ja sen liiketoiminnasta, brändeistä ja tiimistä. Vain kutsua niitä, jotka lukevat tätä artikkelia, miettimään:
Milloin siitä lähtien? Miksi on huonoa yrittää olla paras?
Ympäri maailmaa ja erityisesti Brasiliassa tavoittelemista huipulle, voittoon, voittoon pidetään hyvin usein jonain pahaa. Sanotaan, että toivovat ihmiset ovat ylimielisiä tai itsekeskeisiä, epäsympaattisia ja aggressiivisia, monien muiden negatiivisten adjektiivien joukossa.
Onnistuneempi on korostaa tappion kyyneliä ja ottaa vastaan häviäjän kuin korostaa niiden, jotka ilmaisevat, että voiton saavuttaminen on heidän ainoa tavoitteensa; aina. Voittaen tai häviämällä.
Toisena päivänä kuuntelin nykyfilosofiä sanomassa, että muiden epäonnistumiseen ja tappioon samaistuminen on helppoa; vaikeaa on oikeasti iloita muiden menestyksestä ja voitosta. Ja tällä hetkellä, jolloin saavutat jonkin menestyksen, kun menestyt hyvin, tiedät kuka todella on todellinen ystäväsi. Tähän asti en ollut ajatellut tätä tilannetta tällä näkökulmalla. On erittäin mielenkiintoista kuvitella, kuka todella eläytyisi tai ei eläytyisi saavutuksiisi. Ehkä siinä on se mielensisäinen mekanismi, joka tuomitsee monet meistä olemaan "pahoja ihmisiä". Ehkä se on kateus, mustasukkaisuus. Sigmund Freud selittää.
On vielä myös kollektivismin näkökulma sosiaalisesta, filosofisesta, taloudellisesta ja uskonnollisesta näkökulmasta, joka korostaa, että olemme riippuvaisia toisistamme, mikä vastustaa individualismia kaikilla elämänaloilla jättäen huomiotta yksilöiden kiistat ja saavutukset, vaikka tämä on pienin mahdollinen vähemmistö, eli jokainen meistä yksilönä. Ayn Rand selittää.
Outras variáveis são a cultura latino-americana, por meio da qual não se dissemina na sociedade a virtude de conquistar por mérito e esforço individual tudo aquilo que se almeja, seja uma vitória esportiva, um carro, uma casa, uma nova posição profissional ou empresarial.
Tämä tekijöiden yhdistelmä johtaa perverssiin tilanteeseen "hyvien ihmisten" keskuudessa, jossa heistä lähes mitään ei ole heidän vastuullaan yksilöinä, ulkoistamalla virheitä, epäonnistumisia ja saavuttamattomia tuloksia muille.
Vähemmän ennen kuin minulla oli lapsia, päätin, että ei, tätä ei enää saa jatkua. Vähintään ei minun perheessäni. Vähemmän vielä minun yrityksessäni. Uskon, että NIKE osaltaan auttaa muuttamaan tätä ajattelutapaa, toivoen myös, että muut yritykset, brändit ja ihmiset vahvistavat ajatusta siitä, että meidän ei ainoastaan tarvitse herättää toivetta, vaan myös korostaa voiton tavoittelun kutsumusta. On varmaa, ettei tämä ole kaikille. Ja kaikki hyvin.
Päätän muistuttamalla, että nämä "pahat ihmiset" ovat niitä, jotka monilla eri aloilla, ei vain urheilussa, ovat ohjanneet ja ohjaavat yhteiskuntaa saavuttamaan uusia tasoja sivilisaation ja ihmiskunnan osalta. Yleensä sanon, että ilman näitä ihmisiä olisimme asuneet luolissa tähän päivään asti. Olet jo ymmärtänyt pointtini ja miettinyt joitakin nimiä ja tapahtumia, jotka ovat muuttaneet maailmaa jonkun kutsumuksen kautta haastaa nykytilaa, toteuttaa mahdottomalta vaikuttavaa tai jopa ennen mahdotonta.
Joten, seuraavan kerran kun kohtaat jonkun näistä "pahoista ihmisistä" henkilökohtaisesti tai sosiaalisessa mediassa, muista ennen leimaamista, että se ei ole mitään sinua kohtaan. Se on, mitä tämä henkilö toivoo itselleen.
Ennen kaikkea en ole suuri urheilutuotemerkkien käyttäjä enkä suuri käyttäjä, mutta ihailen NIKE:n voitontahtoa ja sen yrityshistoriaa. Pidin tästä elokuvasta!
Olenko siksi huono ihminen?
