Miksi olla paras on huono asia?

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on levinnyt NIKE:n uuden kampanjan video – Winning Isn’t for Everyone – Am I a Bad Person?

Kun katselin videon, minuttien kuluessa sijoitin itseni takaisin neljäkymppisiksi ja ajattelin kuutta tai seitsemän vuoden ikäisenäni ensimmäistä judoturnauksestani esikoulu- tai etuikouluikäisen Lobinho-nimisen koulun järjestämässä tapahtumassa. Vanhempani kertovat, ja minulla on joitakin mielikuvia, että kun judokset tervehtivät toisiaan ennen ottelua, vastustajani alkoi yhtäkkiä itkeä ja luopui taistelusta kanssani. Syy: "vihaisen pikkupojan" - tai tässä tapauksessa "pahantekijän" - ilmeeni.

Tämä henkilökohtainen ja todellinen tarina ei käsittele kaverini reaktiota, joka ehkä ei edes pitänyt judosta, tai minun halustani satuttaa häntä ja muita nuoria vastustajia. Se ei myöskään tarkoita, että kunnia, urheilullinen henki ja rehellisyys jäävät taakse taistelussa voitosta, ainoana tärkeänä asiana. Tämä ei tarkoita voittoa hinnalla millä hyvänsä. Se mitä sen sijaan vallitsee, on henkilökohtainen uhrautuminen, tavoitteen keskittyminen ja sitkeys koskaan luopumatta.

Entendään syitä tähän kontekstiin.

Kunniostani 1940-luvulla luotuja profiiliarviointityökaluja, olen saanut syvän ymmärtämisen tästä merkittävästä vaiheesta käyttäytymisessäni ja sen taustalla olevista syistä. Halu ylittää itsensä ja olla paras kaikessa, mitä teen, on ehdottomasti vahva osa persoonaani ja synnynnäinen ominaisuus. En ole koskaan tyytynyt toiseen, kolmanteen sijaan, saati pudotukseen ensimmäisessä ottelussa. Tällaisia tilanteita ilmeni useasti yli kymmenen vuoden ajan taistellessani ja kilpaillessani São Paulossa sijaitsevien kaupunkien ja osavaltioiden turnauksissa tuolloin. Samoin kuin kaikille ihmisille elämässä urheilussa, opiskelussa, työssä tai yrittäjyydessä, joillakin on vain yksi tii-e-p-i. Huonoille ihmisille ei ole muuta reittiä. Ei ole B-suunnitelmaa.

Ennen jatkamista haluan korostaa, etten halua käsitellä minkäänlaisia Nike-yrityksen, sen liiketoiminnan, tuotemerkkien ja tiimin liiketoiminta-asioita. Pyydän vain lukijoita pohtimaan seuraavaa:

Mistä se alkaa? Ja vieläkin, miksi on huonoa haluta olla paras?

Maailmanlaajuisesti ja etenkin Brasiliassa tavoittelemaan huipua, voittoa, voittoa pidetään usein negatiivisena asiana. Sanonta, että tavoittelijat ovat itsekkäitä tai ylpeitä, empaattisia ja aggressiivisia, ja moneen muuhun kielteiseen adjektiiviin.

Edullisempa mielestä mieluummin tappion kyyneliä ja voitortunneisille tuesta kuin niiden luottamusta, jotka julistavat, että ainoastaan voiton saavuttaminen on heidän tavoitteensa; aina. Voittaen tai häviämällä.

Toisella päivänä kuulin nykyaikaisen filosofin sanovan, että toisten epäonnistumisten ja tappioiden kanssa samaistuminen on helppoa, mutta todella vaikeaa on iloita toisten menestyksestä ja onnistumisista. Ja että tällä hetkellä, kun saavuttaa jotain menestystä, kun menee hyvin, tietää, ketkä ovat oikeasti ystäviä. En ollut aikaisemmin ajatellut tätä tilannetta tällä tavalla. On hyvin mielenkiintoista miettiä, ketkä oikeasti iloitsisivat tai eivät onnistumisistasi. Ehkä siinä on se henkinen mekanismi, joka saa monet meistä olemaan "huonoja ihmisiä". Ehkä siinä on kateus, tukahdutettu tunne. Sigmund Freud selittää.

On the social, philosophical, economic, and religious perspectives, there's also the aspect of collectivism, which emphasizes our interdependence. This contrasts with individualism in all areas of life, putting aside individual struggles and achievements, even those of the smallest minority group – each of us as individuals. Ayn Rand explains this.

Muut muuttujat ovat latinalaisamerikkalaista kulttuuria, jonka kautta yhteiskunnassa ei levitetä arvoa voittaa ansioilla ja yksilöllisellä ponnisteluilla kaikkea haluttua, olipa se urheilullinen voitto, auto, talo, uusi ammatti- tai yrityspaikka.

Tämän tekijäyhdistelmän seurauksena syntyy "hyvien ihmisten" keskuudessa perverssi tilanne, jossa lähes mikään ei ole heidän vastuullaan yksilöinä, vaan virheet, epäonnistumiset ja tavoitteiden saavuttamatta jääminen ulkoistetaan muille.

Kauan ennen lasten saamista päätin, etten, tämä ei saa jatkua enää. Ainakaan perheessäni. Vielä vähemmän yrityksessäni. Uskon, että NIKE osaltaan vaikuttaa tähän ajatteluun, toivoen samalla, että muut yritykset, merkit ja ihmiset korostavat tarvetta ei pelkästään herättää haluja, vaan myös nostaa esiin voittamisen kutsumusta. Onhan toki ymmärrettävä, että tämä ei ole kaikille. Ja kaikki hyvin.

Loppuun tuoden muistuttaen, että nämä "huonot ihmiset" ovat niitä, jotka monilla eri aloilla, ei ainoastaan urheilussa, ovat johtaneet ja johtavat yhteiskuntaa uusiin sivistys- ja ihmisyyden mittapuistoihin. Sanon usein, että jos näistä ihmisistä ei olisi, asuisimme edelleen luolissa. Oletko jo ymmärtänyt pointtini ja ajatellut joitakin nimiä ja tapahtumia, jotka ovat muuttuneet maailmaa jonkun kutsumuksen kautta haastaa status quo, tehdä mahdotonta tai aiemmin mahdottomiksi luultu.

Niinpä seuraavan kerran, kun törmäät yhteen näistä "huonoista ihmisistä" kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa, muista ennen leimaamista, että se ei ole mikään sinuun liittyvää. Se liittyy siihen, mitä tuo henkilö haluaa itselleen.

Erityisesti en ole kovin suuri urheilutuotemerkkien fani tai käyttäjä, mutta ihailen NIKE:n intohimoa voittoon ja sen yrityksen historiaa. Tämä elokuva oli upea!

Olenko siksi huono ihminen?