Viime päivinä NIKEn uuden kampanjan – Winning Isn't for Everyone – Am I a Bad Person? – video on levinnyt kulaukseksi sosiaalisessa mediassa.
Videon katsominen vei minut välittömästi ajassa taaksepäin noin neljäkymmentä vuotta sitten, jolloin kuusi- tai seitsemänvuotiaana osallistuin ensimmäisiin judokilpailuihini Lobinho-nimisessä esikoulussa. Vanhempani kertovat, ja muistan itsekin joitakin välähdyksiä, että kumarruksen hetkellä ennen judokoiden välisen ottelun alkua vastustajani alkoi yksinkertaisesti itkeä ja luovutti taistelun kanssani. Syynä oli "vihaisen kakaran" ilmeeni – tai tässä tapauksessa "pahan ihmisen" ilmeeni.
Tämä henkilökohtainen ja tositarina ei kerro luokkatoverini reaktiosta, joka ei ehkä edes pitänyt judosta, tai halustani vahingoittaa häntä tai muita nuoria vastustajia. Eikä se tarkoita, että kunnia, urheiluhenki ja rehellisyys unohdettaisiin voiton tavoittelussa ainoana tärkeänä asiana. Tämä ei tarkoita voittoa hinnalla millä hyvänsä. Vallitsevaa on kuitenkin henkilökohtainen uhrautuminen, keskittyminen saavutettavaan päämäärään ja päättäväisyys olla koskaan luovuttamatta.
Tarkastellaanpa tämän kontekstin taustalla olevia syitä.
Siitä lähtien, kun tutustuin 1940-luvulla luotuihin persoonallisuusarviointityökaluihin, olen oppinut syvällisesti ymmärtämään tätä merkittävää vaihetta käyttäytymisessäni ja sen syitä. Koska ainainen halu ylittää itseni ja olla paras kaikessa, mitä teen, on ehdottomasti persoonallisuuteni vahvuus ja synnynnäinen ominaisuus. En koskaan tyytynyt toiseen tai kolmanteen sijaan; saati sitten putoamiseen ensimmäisessä ottelussa. Asioita, jotka sattuivat sattumaan useita kertoja yli vuosikymmenen aikana ottaessani ja kilpaillessani turnauksissa São Paulon kaupungissa ja osavaltiossa tuolloin. Aivan kuten se tapahtuu kenelle tahansa elämässä urheilussa, opinnoissa, työssä, yrittäjyydessä... Joka tapauksessa "pahoille ihmisille" ei ole muuta vaihtoehtoa. Ei ole varasuunnitelmaa.
Ennen kuin jatkan, haluan korostaa, etten halua käsitellä NIKEn ja sen toiminnan, brändien tai tiimin liiketoimintaan liittyviä näkökohtia. Kehotan vain tämän artikkelin lukijoita pohtimaan:
Mistä lähtien? Ja lisäksi, miksi parhaan haluaminen on niin pahasta?
Ympäri maailmaa, ja erityisesti Brasiliassa, huipun, voiton ja voiton tavoittelua pidetään hyvin yleisesti pahana asiana. Niitä halajavia sanotaan ylimielisiksi tai itsekkäiksi, empaattisiksi ja aggressiivisiksi, monien muiden negatiivisten adjektiivien ohella.
Tappion kyyneleitä ihannoidaan ja voitettuja toivotetaan tervetulleiksi mieluummin kuin ylistetään niiden itseluottamusta, jotka osoittavat voiton saavuttamisen olevan heidän ainoa tavoitteensa; aina. Voitto tai tappio.
Eräänä päivänä näin erään nykyfilosofin sanovan, että on helppo tuntea myötätuntoa toisten epäonnistumisia ja tappioita kohtaan; todella vaikeaa on iloita heidän menestyksestään ja saavutuksistaan. Ja että niissä tilanteissa, kun saavutat menestystä, kun pärjäät erittäin hyvin, tiedät, ketkä todelliset ystäväsi todella ovat. Siihen asti en ollut ajatellut tätä tilannetta tuosta näkökulmasta. On hyvin mielenkiintoista kuvitella, kuka aidosti juhlisi saavutuksiasi ja kuka ei. Ehkä se on se henkinen mekanismi, joka tuomitsee monet meistä "pahoiksi ihmisiksi". Ehkä se on kateutta, kaunan tunnetta. Sigmund Freud selittää sen.
Kollektivismiin liittyy myös sosiaalinen, filosofinen, taloudellinen ja uskonnollinen näkökulma, joka korostaa sitä, että olemme toisistaan riippuvaisia, vastustamme individualismia kaikilla elämänalueilla ja jätämme huomiotta yksilöiden kiistat ja saavutukset, vaikka kyseessä olisi pienin olemassa oleva vähemmistö, eli jokainen meistä yksilönä. Ayn Rand selittää.
Muita muuttujia ovat latinalaisamerikkalainen kulttuuri, jonka kautta yhteiskunnassa ei levitetä hyvettä, jonka mukaan voi saavuttaa kaiken haluamansa ansioiden ja yksilöllisen ponnistelun kautta – olipa kyseessä sitten urheiluvoitto, auto, talo tai uusi ammatillinen tai liike-elämän asema.
Tämä tekijöiden yhdistelmä johtaa perversiin tilanteisiin "hyvien ihmisten" keskuudessa, joissa lähes mikään ei ole heidän vastuullaan yksilöinä, vaan virheet, epäonnistumiset ja saavuttamattomat tavoitteet ulkoistetaan muille.
Kauan ennen lasten saamista päätin, ettei tämän pitäisi jatkua. Ainakaan perheessäni. Varsinkaan yrityksessäni. Uskon, että NIKE tavallaan auttaa muuttamaan tätä ajattelutapaa, ja toivon myös, että muut yritykset, tuotemerkit ja ihmiset vahvistavat ajatusta siitä, että meidän ei tarvitse vain herättää halua, vaan myös juhlistaa menestymisen halua. On totta, ettei tämä sovi kaikille. Ja se on ihan okei.
Lopuksi haluan muistuttaa, että nämä "pahat ihmiset" ovat niitä, jotka eri aloilla, ei vain urheilussa, ovat johtaneet ja johtavat edelleen yhteiskuntaa uusiin korkeuksiin sivilisaationa ja ihmiskuntana. Sanon usein, että ellei näitä ihmisiä olisi ollut, eläisimme edelleen luolissa. Olette jo ymmärtäneet pointtini ja ajatelleet joitakin nimiä ja tapahtumia, jotka muuttivat maailmaa jonkun kutsumuksen kautta haastaa vallitsevaa tilannetta, saavuttaa käsittämätöntä tai jopa mahdotonta.
Joten seuraavan kerran, kun kohtaat jonkun näistä "pahoista ihmisistä" henkilökohtaisesti tai sosiaalisessa mediassa, muista ennen kuin leimaat heitä, ettei kyse ole sinusta. Kyse on siitä, mitä kyseinen henkilö haluaa itselleen.
Henkilökohtaisesti en ole urheiluvälinebrändien fani enkä suurkäyttäjä, mutta ihailen Niken omistautumista voittamiselle ja sen liiketoimintahistoriaa. Rakastin tätä elokuvaa!
Tarkoittaako se, että olen paha ihminen?
