Viime vuosina olemme nähneet kuluttajien ostovoiman kasvavan erityyppisten tuotteiden suhteen, ja heistä on tullut valikoivampia valitessaan tuotemerkkejä, jotka edustavat haluttua tuotetta tai hyödykettä. Ottaen huomioon tämän uuden markkinavallan, onko yritysten valta tässä suhteessa vähenemässä? Kuka määrittelee tämän pelin säännöt nyt? Ja miten yrittäjät voivat valmistautua yrittämään saada enemmän hallintaa myynnistä?
Osto- ja myyntisuhdetta on rakennettu yhteiskunnassamme muinaisesta Egyptistä lähtien. Artikkelissaan "Lyhyt tarina brändäyksestä" kirjoittaja korostaa, että tavaramerkkejä käytettiin ensimmäisen kerran kaupallisesti omistajuuden merkkinä. Sijoittamalla nimensä tai symbolinsa omaisuuteen, kuten karjaan, omistaja saattoi merkitä omistusoikeutensa. Muinaiset egyptiläiset olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät tavaramerkkejä omistajuuden merkkeinä ainakin 5 000 vuotta sitten. Ja sieltä on tietysti peräisin sana "brändi".
Pohjimmiltaan tuotemerkit nykyään kirjaimellisesti merkitsevät tietyn tyyppisen tuotteen ja julistavat sen kuuluvan tiettyyn kokonaisuuteen. Tämä tarve syntyi, kun sivilisaatiot alkoivat kukoistaa, ja tämän kehityksen myötä arkipäiväisillä esineillä alkoi olla useita tuottajia, mikä johti tarpeeseen erottaa kunkin tuotteen alkuperä.
Aikaisemmin brändeillä ei kuitenkaan ollut samanlaista voimaa ja viestiä kuin teollisen vallankumouksen ja hyödykkeiden ja päivittäistavaroiden kilpailijoiden määrän kasvaessa. Tarvittiin jotain enemmän kuin pelkkä nimi, joka voisi olla synonyymi laadulle – kilpailijat saattoivathan hankkia samat koneet ja käyttää samoja tuotantomenetelmiä – olipa kyseessä sitten yrityksen tarina (tarinankerronta), näkökulmat, hyväntekeväisyystoiminta tai muut strategiat.
Se, mikä oli aikoinaan kertaluonteinen toiminta, on muuttunut jatkuvaksi prosessiksi. Nykyään on selvää, että useimmat yritykset pyrkivät tavoittamaan yleisön, joka saattaa olla jopa sama markkinarako useille niistä; niiden strategiat, arvot, tarinat ja tavat lisätä arvoa tuotteisiinsa ovat kuitenkin erilaisia, ja siksi myös niiden lähestymistavat ovat erilaisia.
Tällä hetkellä tietyille markkinaraoille on kuitenkin niin paljon brändejä, että asiakkaat voivat valita kymmenen, kahdenkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilpailijan joukosta yksinkertaisesti ottaen huomioon kunkin tärkeiksi katsomat erottavat tekijät. Pohjimmiltaan kuluttaja tekee arvion vertailemalla eri kohtia ja analysoimalla, vastaavatko ne hänen ihanteitaan.
Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että useat yritykset ovat alkaneet välittää enemmän yhteiskunnallisista asioista, arvoista, yhteiskuntavastuusta, innovaatioista, personoinnista, kätevyydestä ja ketteryydestä, jälkimarkkinointipalvelusta ja reilusta hinnoittelusta ja lähteneet taistelukentälle yrittämään erottua kilpailijoistaan ja houkutella potentiaalisia kuluttajia asiakasuskollisuuden rakentamiseksi.
Tavaramerkkien käytön ja brändäyksen alkamisen jälkeen kuluttajan valta eli auktoriteetti on vain kasvanut teknologisen kehityksen myötä, ja hän on saanut yhä enemmän valtaa valita haluamiaan tuotteita ja nykyään hänellä on enemmän kuin koskaan valinnanvaraa.
Tässä tilanteessa on selvää, että ostoprosessin auktoriteetti on siirtynyt huomattavasti brändeiltä kuluttajille, joilla on nyt aktiivinen ja harkintakykyinen rooli kulutusvalinnoissaan. Vaikka tunnettu nimi riitti aiemmin takaamaan myynnin, nykyään on mentävä pidemmälle: ymmärrettävä yleisön toiveet ja arvot, luotava aitoja yhteyksiä ja rakennettava läsnäolo, joka vastaa suoraan heidän odotuksiinsa.
Brändiautentti ei siis ole kadonnut, vaan se on jaettu uudelleen. Nyt sitä on jatkuvasti ansaittava, ylläpidettävä ja uudistettava strategioilla, jotka arvostavat paitsi tuotetta myös kokemusta, samaistumista ja yhteistä tarkoitusta kuluttajan kanssa.
