Tämä tarkoittaa, että myydessä tavaroita teollisuuden jo sisällyttämällä ICMS-prosentilla, jos oletettu arvo on suurempi kuin todellinen myyntihetkellä, vähittäiskauppiaalla on oikeus saada takaisin liikaa maksettu määrä ilman, että hänen tarvitsee todistaa lopulliselle kuluttajalle siirtämistä, joka saattaa päätyä maksamaan enemmän ilman oikeutta mihinkään palautukseen.
Viime viikkoina veronmaksajat, erityisesti vähittäiskauppiaat, saavuttivat tärkeän voiton korkeimman oikeuden ensimmäisessä osastossa (STJ) käsiteltäessä erityisvalituksia.º 2.034.975/MG 2.035.550/MG ja 2.034.977/MG, järjestelmän mukaisestitoistuvat resurssitAihe nro 1.191.STJ hyväksyi väitteen, jonka mukaan eteenpäin suuntautuvassa veronkorvausjärjestelmässä, jossa korvattu verovelvollinen myy tavaran alhaisemmalla hinnalla kuin oletettu veron peruste ICMS:n maksamiseksi, ei sovelleta kansallisen verolain 166 artiklassa säädettyä ehtoa, selittää Amanda Nadal Gazzaniga, ButtiniMoraes Advogadosin osakas.
Verotuksen asiantuntijan mukaan joissakin osavaltioissa, kuten Minas Geraisissa, verovelvolliset, jotka vaativat ICMS-ST:n palautusta johtuen lopullisen tapahtuman arvon ja oletusarvon välisestä erotuksesta, kohtasivat vastustusta verohallinnon osastoilta, jotka vaativat taloudellisen rasituksen hyväksymisen todistamista.
Keskustelu CTN:n 166 artiklan soveltamiskelvottomuudesta sai entistä merkityksellisemmäksi sen jälkeen, kun korkeimman oikeuden tuomio RE nro 593.849/MG, yleisen ennakkopäätöksen järjestelmän mukaisesti (aihe nro 201), hyväksyttiin, jossa todettiin ettäOn oikeutettua palauttamaan liike- ja palvelumaksujen veron – ICMS:n – ylimääräisen maksun takaisinmaksu, jos verotusarvoa koskeva todellinen laskelma on alhaisempi kuin oletettu, kun kyseessä on ennakkomaksu."Se tapahtuu, että ICMS-ST:n palautusoikeuden tunnustamisen jälkeen kyseisessä tapauksessa, jotkut osavaltiot ovat säädelleet asian siten, että palautusmäärää rajoitetaan verovelvollisille. Näin ollen, taloudellisten menetyksien välttämiseksi, nämä samat liittovaltion yksiköt alkoivat vaatia CTN:n 166 artiklassa tarkoitettuja todistuksia", selittää Amanda.
Lakimies antaa esimerkkinä Minas Geraisin osavaltion, joka RICMS/MG:n liitteen VII artiklan 46 § 1 kohdassa (Decreto nº 48.589/2023) määrää:Vain palautukseen oikeutettu on se veronmaksaja, joka ei ole siirtänyt vaaditun veron määrää tavaran hinnassa tai, jos on tehnyt niin, on nimenomaisesti valtuutettu vastaanottamaan sen, jonka kustannuksella se on maksettu, jolloin todistavat asiakirjat on pidettävä veroviranomaisten saatavilla.
Yleisesti ottaen CTN:n laite pyrkii estämään oikeushenkilön hakemasta epäsuoran veron palautusta, jonka taloudellisen taakan on kantanut toinen henkilö (nimeltään "todellinen verovelvollinen"), ja poikkeus sallitaan vain, jos tämä henkilö nimenomaisesti antaa oikeushenkilölle luvan vastaanottaa nämä arvot.
Perustelu oikeuden palautuksen rajoittamiseen on, että verovelvollinen on jo saanut hyvityksen tai palautuksen myydessä tavaroita, joiden hintaan sisältyi vero. Näin ollen, jos veron maksaminen katsottaisiin virheelliseksi, sen palauttaminen verovelvolliselle johtaisi ilman oikeuden rikastumiseen, koska hänelle maksettaisiin takaisin kahdesti. "Se on, että CTN:n 166 artiklan soveltamiseksi taloudellinen vaikutus analysoidaan kussakin tapauksessa erikseen, ja on tarpeen erottaa tilanteet, jotka vaikka vaikuttavat samanlaisilta, voivat johtaa erilaisiin oikeudellisiin tuloksiin", korostaa ButtiniMoraesin asianajaja.
Kuten ennakkomaksujen palautustapauksessa, jossa veroa kerätään etukäteen ennen veron perusteena olevan tapahtuman todellista tapahtumista, eli ennen lopullista kuluttajakauppaa. Tavan verottaa maksu perustuu arvioon, joka ei välttämättä toteudu. Jos arvausarvo on suurempi kuin toteutunut, tämä oikeuttaa ylimääräisen maksetun summan palauttamiseen ilman tarvetta todistaa lopulliselle kuluttajalle siirtämistä.
Näin ollen havaitaan, että palautettava summa ei koskaan siirry loppuasiakkaalle, koska kustannus kantaa ainoastaan verovelvollinen, jonka oikeus veron palautukseen kuuluu todellisuudessa. Sisällytettynä, ICMS-ST:n liiallisen maksun palauttaminen pyrkii estämään valtiota pidättämästä virheellisesti summia, jotka eivät vastaa todellista liiketoiminnan määrää. Veronki 166 artiklan soveltaminen näissä tapauksissa vaikeuttaisi laillista palautusta liikaa maksetuista veroista, mikä hyödyttäisi epäoikeudenmukaisesti veroviranomaisia eikä verovelvollista, koska se johtaisi valtion ilman syytä rikastumiseen.
Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että verolain 166 artiklan soveltaminen ei ole mahdollista verovelvollisen (kauppiaan) palautuksessa koskien ICMS-ST:n erääntymistä, joka vastaa oletetun verotusarvon ja todellisen myyntiarvon välistä erotusta lopullisessa kuluttajakaupassa.
Äskettäin STJ:n ensimmäisen osaston vahvistama väite (aihe nro 1.191) vahvisti saman tuomioistuimen oikeuskäytännön, jonka mukaan:Veronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumeroveronumerohän ei voi palauttaa jo maksamaansa veroa, vähennys tehdään tuotteen lopullisesta hinnasta kauppiaan voitto-osuudella, eikä sovelleta, tässä tapauksessa, ehtoa toistuvaa vaatimusta koskevassa, kuten CTN:n 166 artiklassa säädetään" (AgRg no REsp 630.966/RS, Esittelijä Minister Gurgel de Faria, Ensimmäinen jaosto, DJe 22.05.2018). Samassa yhteydessä: AgInt REsp nro. 1.956.315/MG, esittelijä ministeri Regina Helena Costa, Ensimmäinen jaosto, DJe 17.2.2022.[1]
Siksi STJ päätti asian oikeaoppisesti tunnustamalla, että CTN:n 166 artiklan noudattaminen ei ole tarpeen tilanteissa, joissa haetaan palautusta liikaa maksetuista ICMS-maksuista veron korvausjärjestelmässä eteenpäin suuntautuvassa veronkorvausjärjestelmässä, erityisesti kun todellinen veron peruste on alhaisempi kuin oletettu, koska kuten on osoitettu, maksu on vain verovelvollisen vastuulla, toteaa Amanda.
