Tarinoiden kertominen on taito, joka on yhtä vanha kuin tuli ja yhtä välttämätön kuin nauru ja kyyneli. Muinaisajoilta, jolloin esi-isät jakoivat tarinoita nuotion äärellä, aina nykypäivään, jolloin näytöt ovat korvanneet liekit, thetarinankerrontaJatkaa ihmisten yhdistäjänä.
Mutta miksi tämä ikivanha kyky on niin voimakas markkinoinnissa ja viestinnässä? Koska yksilöt eivät ole vain rationaalisia olentoja, vaan myös emotionaalisia olentoja, jotka järkeistävät myöhemmin. Kun tarina kerrotaan, ei ole vain viestin välittäminen, vaan yhteyden luominen.
Jokainen hyvä tarina alkaa tavoitteesta
Miksi tätä tarinaa kerrotaan? Mikä on toivottu vaikutus? Ei tarvitse luoda runollista tarinaa täynnä metaforia, jos sillä ei ole vankkaa tarkoitusta ja linjassa yleisön arvojen kanssa. Kuten Aristoteles sanoi, "ihminen on tavoitteiden ohjaama olento". Näin markkinoinnissa tarinan on ylitettävä tuote ja heijastettava jotain suurempaa – arvoa, unelmaa tai ideologiaa.
Jos tavoitteena on, että brändi resonoi, on rakennettava tarinoita, jotka inspiroivat. Ihmiset eivät yhdistä asioihin; he yhdistävät merkityksiin. THEtarinankerrontatässä yhteydessä siitä tulee työkalu, joka tekee viestistä mieleenpainuvan ja kykenevän sitouttamaan emotionaalisesti.
Asiakas on matkan sankari
Tässä on kultainen sääntö ja erottuva piirre verrattuna perinteisiin kirjallisuusmuotoihin: tarinan päähenkilö ei ole kertoja, vaan aina yleisö. Kirjanpitäjän rooli on olla opas, mentori, joka johtaa asiakasta matkan aikana. Se on kuinTarujen herraFrodo on sankari, kun taas Gandalf on viisas, joka ohjaa häntä.
Hyvä tarina on sellainen, johon yleisö samaistuu. Saada hänet osaksi kertomusta. Jos ihmiset eivät näe itseään juonessa, kertoja on menettänyt mahdollisuuden luoda emotionaalinen side. Lopulta tarinat, jotka luovat empatiaa ja identiteettiä, ovat yleensä niitä, jotka sitouttavat eniten.
Tunne ja konflikti
Parhaat tarinat ovat niitä, jotka herättävät tunteita. Ei ole sattumaa, että tarinat, jotka saavat nauramaan, itkemään tai miettimään, jäävät mieleen verrattuna pelkkään listaan faktoja. Tunteet aktivoivat aivoalueita, jotka helpottavat muistiin tallentamista, tehden viestistä vaikuttavamman ja kestävämmän.
Lisäksi mikään tarina ei toimi ilman konfliktia. Haaste, olipa se suuri tai pieni, on se, mikä pitää yleisön kiinnostuneena. Markkinoinnissa tämä tarkoittaa ongelman tunnistamista, jonka tuote tai palvelu ratkaisee, ja asettamista sen keskiöön tarinassa. Ilman konflikteja ei ole ylitystä, ja ilman ylitystä ei ole muutosta. Lopuksi, jokainen hyvä tarina tarvitsee lopun, joka inspiroi ja saa yleisön tekemään jonkin liikkeen.
Se voi olla opittu oppitunti, toteutunut unelma tai uusi näkökulma. Yhteydessätarinankerrontaloppu ei ole vain päätös; se on jonkin suuremman alku. Se on kohta, jossa vastaanottaja tuntee motivaatiota toimia, olipa kyseessä tuotteen ostaminen, idean jakaminen tai yhteisen asian tukeminen.
On muistettava: tarinankerronnan tavoitteena ei ole manipuloida, vaan lähestyä. Kuten filosofi Mario Sergio Cortella sanoi, "suuruus on olla syvällinen". Tarinoiden kertominen on taidetta mennä pinnan alle, saavuttaa ihmisten sydän ja mieli. Se on silta merkkien ja yksilöiden välillä, ideoiden ja tunteiden välillä. Kun kertoo tarinoita, kertojasta paljastuu, kuka hän on, mitä hän arvostaa ja miten hän voi muuttaa toisen elämää. Tässä prosessissa jälkien jättämisestä on lähimpänä hyvän tuloksen merkki.
