Ohjelmistojen ja teknologiapalvelujen hinnoittelutapa on läpikäymässä merkittävää muutosta. Perinteinen käyttäjäkohtainen lisensointimalli, joka tunnetaan nimellä käyttäjäperusteinen, on menettämässä asemaansa automaation ja tekoälyagenttien käyttöönoton edessä.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että 40 % IT-ostajista pitää käyttäjälisenssien vähentämistä tärkeimpänä kustannussäästöstrategiana. Tämä muutos osoittaa, että pelkkä “kuinka monta käyttäjää” -laskelma ei enää heijasta ratkaisun todellista tuomaa arvoa.
Samalla kiinnostus “maksu tuloksen mukaan” -malleja kohtaan kasvaa, joissa maksu on sidottu konkreettisiin tuloksiin. Logiikka on houkutteleva, mutta malli kohtaa käytännön esteitä:
- 47 % yrityksistä raportoi vaikeuksista mitattavien tulosten määrittelyssä;
- 36% korostaa kustannusten arvaamattomuutta;
- 25% osoittaa ongelmia arvon oikeudenmukaisessa jakamisessa toimittajan ja asiakkaan välillä;
- 24% toteaa, että tulokset riippuvat usein palveluntarjoajan ulkopuolisista tekijöistä.
Uusia suuntia yritystukeen
Yritysjärjestelmien, kuten SAP:n, tukipalveluissa on aloitettu aloitteita ylittääksessä jännite ennakoitavuuden ja arvon välillä. Joidenkin toimittajien käyttämät kuukausimaksut perustuvat liiketoimintamittareihin tuntiveloituksen tai tukipyyntöjen sijaan.
Esimerkkinä on käyttäjäkohtaisten tapahtumien määrä, joka yhdistää avattujen tukipyyntöjen määrän aktiivisten käyttäjien kokonaismäärään. Tämä mittari mahdollistaa hinnoittelun, joka on verrannollinen todelliseen ylläpitopanokseen, samalla kannustaen vähentämään tapahtumia ja parantamaan ympäristön vakautta.
Tällä mallilla kustannukset eivät nyt automaattisesti kasva käyttäjämäärien lisääntyessä, mikäli ympäristö pysyy vakaina. Asiakkaalle se tarjoaa budjetin ennakoitavuuden; toimittajalle se luo tilaa lisäarvon saavuttamiseen järjestelmän parannusten ja kehityksen kautta.
Siirtyminen arvopohjaisiin malleihin edellyttää paitsi hyvää tahtoa, myös hallintaa, selkeitä mittareita ja luottamuksellista asiakas-toimittajasuhdetta.
Konvergenssipiste
Keskustelu teknologian hinnoittelusta ei rajoitu sopimusmalleihin: kyse on kannusteiden, talouden hallinnan ja koetun tuloksellisuuden linjauttamisesta.
Se on yhteys, joka on järkevä vasta, kun tarkastelemme kokonaista teknologian hallinnan matkaa. Se on myös strateginen eriytymis- ja arvokertomuselementti, joka johtaa taloudelliseen vakauttaan, riskien vähentämiseen ja mitattavaan sijoitusten tuottoon.
Suuntaus on selvä: tulevaisuus ei perustu lisenssien laskentaan, vaan kykyyn sitoa hinta mitattavaan arvoon luopumatta ennakoitavuudesta, jota yritykset tarvitsevat sijoituksensa suunnitelmalliseen ja kestävään suunnitteluun.

