Aion aloittaa tämän artikkelin kertomuksella, jonka, jos et vielä tunne, sinun täytyy tietää: kuuluisa vaatemerkki otti käyttöön luovan strategian voittaakseen supermallin ja saadakseen ilmaista näkyvyyttä. Rohkeasti mutta suurella luottamuksella hän päätti antaa lahjan mallin ystäväpiirillemahtavajoka näki ystävänsä käyttämässä vaatteita, kehuen kaikkea, ja hän jäi ulkopuolelle. Pelätessään jäävänsä ulkopuolelle "pienryhmästä", tämä supermalli otti yhteyttä merkkiin, pyysi saada tuotteet ja julkaisi niitä spontaanisti sosiaalisessa mediassaan. Tulokset? Brändi on saavuttanut maailmanlaajuisen menestyksen. Mitä tämä supermalli tunsi, on jotain, mitä kaikki meistä –pääasiassa markkinointialan ammattilaiset– olemme jo kokeilleet ainakin kerran: FOMO, kuuluisa "fear of missing out" (pelko jäädä ulkopuolelle).
Tämä analogia sai minut toiseen kysymykseen. Koneessa tekoälyjen kilpailussa, emmekö olekaan tämän saman oireen uhreja? DeepSeek julkaistiin virallisesti, ja alle vuorokaudessa olimme kaikki uppoutuneita riehuvaan tiedonhakuun, keskustellen sekä teknisistä näkökohdista, kuten teknologioiden kehittämiskustannuksista Kiinassa verrattuna muihin maihin, että laajemmista kysymyksistä, kuten Aasian maan valtavasta datamäärästä, joka tekee siitä supervallan. Myös turvallisuusnäkökohdat liittyen kiinalaiseen teknologiaan ja yksityiskohtaiset vertailut ChatGPT:n ja muiden markkinoilla olevien tekoälyjen kanssa tulivat esiin päivän keskustelussa.
Korkeiden lukujen ja teknologisen kilpailun edessä on luonnollista, että alan jättiläiset kamppailevat digitaalisen vallankumouksen johtajuudesta. Se kuuluu arvostuksen lisäämisen strategiaan julkaista uutuutensa melun keskellä, mukana tulva tiedotuksia, vertailuja, merkittäviä tuloksia ja uskomattomia lukuja. Mutta entä me, markkinoinnin ammattilaiset? Tarvitseeko meidän seurata tätä kiirettä samalla intensiteetillä?
DeepSeekin lanseeraus ja sitä seurannut tietomäärän pommitus vahvistavat tunnetta siitä, että meitä todellakin vainoharhaillaan FOMO:n vuoksi. Liiallisen yhteydenpidon ja jatkuvan tarpeen pysyä ajan tasalla jokaisesta uudistuksesta voi olla haitallista, rajoittaen aikaamme, luovuuttamme ja jopa vaikuttaen hyvinvointiimme. Meta on jo myöntänyt, että liiallinen teknologian käyttö ei ole suositeltavaa ja kannustanut sosiaalisen median käyttäjiä irtautumaan ja elämään enemmän todellisessa maailmassa.
Tekoälyjen kilpailu muistuttaa paljon 2000-luvun internetkuplaa. Silloin kaikki näytti kullalta: miljardeja kiersi, syntyi Google, PayPal, YouTube ja lukuisia startup-yrityksiä, jotka elivät Silicon Valleyn huippuvuosia. Monia teorioita on syntynyt, kuten ennusteita siitä, että koneet hallitsisivat maailmaa ja korvaisivat suurimman osan ihmistyövoimasta. Yhtäkkiä tai ei, tämä tekoälyiden sykli ilmenee juuri 20 vuotta digitaalisen buumin jälkeen, viitaten jälleen yhteen markkinarevoluutioon ja kahden vuosikymmenen sykliin.
Tässä tilanteessa markkinointialan ammattilaisten suuri pohdinta on, onko kannattavaa osallistua tähän hallitsemattomaan kilpailuun vai onko strategisempaa seurata muutoksia tasapainoisemmin. FOMO-syndrooma voi kannustaa meitä toimimaan, mutta se voi myös sokaista meidät siitä, mikä on todella tärkeää. Tietotulvan keskellä todellinen etu on suodattaa relevantti tieto, ymmärtää, mikä todella vaikuttaa työhömme, ja omaksua innovaatiot tietoisen harkinnan kanssa. Lopulta ei ole kyse kaiken kuluttamisesta, vaan siitä, että osaa valita sen, mikä todella on järkevää strategiamme ja aikamme kannalta. Heittäydy uusiin asioihin, mutta viisaasti!
