Kun ajattelemme häiritsevimmistä ja suosituimmista teknologioista, jotka ovat saaneet jalansijaa liiketoimintamaailmassa, on mahdotonta olla ottamatta huomioon tekoälyä yhtenä tärkeimmistä työkaluista. Ja se ei ole sattumaa, koska tutkimus 'AI:n tila varhaisessa 2024: Gen AI:n käyttöönotto kasvaa ja alkaa tuottaa arvoa', McKinseyn toteuttama, paljastaa, että 72 % yrityksistä käyttää jo tekoälyä. Innokkuus ruokitaan pääasiassa mahdollisuudella poistaa toistuvia tehtäviä automaation avulla, ammattien ajan optimointi, mikä voidaan hyödyntää arvokkaammissa ja merkityksellisimmissä toiminnoissa, kustannusten vähentäminen ja tehokkuuden lisääminen
Tämä vilinä voi saada johtajat, jotka eivät ole vielä omaksuneet tätä teknologiaa, tuntemaan itsensä epäedulliseen asemaan. Erittäin kilpailullisilla markkinoilla, onnea on yleistä etsiä innovatiivisia ratkaisuja, jotta organisaatiot erottuvat ja saavuttavat menestystä. Kuitenkin, on tärkeää, että johtajat ajattelevat strategisesti ennen uusien teknologioiden käyttöönottoa, välttäen hätiköityjä päätöksiä, jotka pyrkivät vain innovaatioiden ulkoiseen ilmeeseen. On tarpeen varmistaa, että näiden ratkaisujen hyväksyntä on linjassa liiketoiminnan todellisten tarpeiden kanssa ja että ymmärretään, miten ne voivat, todellakin, edistää kasvua
Adoption on tulee tutkia huolellisesti, sillä mikä tahansa muutos työarkeilta vaikuttaa prosesseihin, organisaatiorakenteet ja kulttuuri, mikä vaatii niin paljon aikaa kuin resursseja.
Päätöksenteon tukemiseksi, asiantuntijat kuten Alexandre Nascimento, MIT:n tutkija, esittävät tutkimuksia, jotka voivat olla keskeisiä tekoälysuunnitelman kehittämisessä liiketoiminnalle. Esimerkki on AI2M-malli (tekoälyn käyttöönoton aikomusmalli), hän loi sen,jotka pitävät viisi päätekijää, jotka vaikuttavat tekoälyn integrointiaikeisiin: helpottavat olosuhteet, jotka arvioivat, uskoako käyttäjä omaavansa tarvittavat resurssit tekoälyn käyttämiseen; suorituskykyodotus, mikä mittaa, uskoako käyttäjä, että tekoäly parantaa hänen työsuoritustaan; odotuksen ponnistus, joka heijastaa käyttäjän käsitystä tekoälyn oppimisen ja käytön vaikeudesta; itsenäinen tehokkuus, mikä on käyttäjän luottamus kykyynsä käyttää tekoälyä; ja sosiaalinen vaikutus, joka arvioi muiden ihmisten kokemaa painetta omaksua tekoäly.
Yleisemmällä tavalla, näiden päätöksentekijöiden tulisi harkita seuraavaa skenaariota: mikä on ongelma, jonka kohtaan, ja miten tekoäly voi auttaa sen ratkaisemisessa, sen sijaan, että omaksutaan käänteinen lähestymistapa, mikä olisi päättää toteuttaa tekoälyä ilman, että otetaan huomioon missä ja miten sitä sovelletaan. Nämä kysymykset eivät pyri esittämään negatiivista näkemystä tekoälyn integraatiosta, sillä on ilmeistä, kuinka paljon se voi hyödyttää työprosesseja. Sen sijaan, tavoitteena on korostaa, että tekoälyä tulee pitää työkaluna, ja ei ihmeellistä ratkaisua, kuinka innostus ja kohu, joita median jatkuva huomio usein saa aikaan, saavat asiat näyttämään. Näin, organisaatiot voivat maksimoida tekoälyn hyödyt ja varmistaa tehokkaan muutoksen
