Viime vuosina olemme nähneet yritysten kestävän kehityksen käytäntöjen kehittymisen, tosin varauksin. ESG-lyhenne (ympäristö, sosiaali ja hallintotapa) on ottanut hallintaansa sijoittajien, kuluttajien ja yritysten työntekijöiden agendan, mutta hetki vaikuttaa olevan takapakkia, kun voiton tavoittelu hinnalla millä hyvänsä palautuu. Donald Trumpin paluuttua Yhdysvaltain presidenttinä huomasimme suuryritysten, kuten Meta-ryhmän ja McDonald'sin pikaruokaketjun, vetäytyvän sosiaalisista käytännöistään. Odotukset ovat, että kaikki ESG-Agenda:n ensisijaiset alueet kärsivät.
Ei voi kiistää, että yrityksen suurin tarkoitus on arvon luominen ja että sen jatkuvuus liittyy taloudelliseen suorituskykyyn. Näin ollen ESG-lyhennettä tulisi käyttää EESG, jossa taloudellinen on ensimmäisenä. Lopulta, ilman kassaa tai palautusta, ei ole mahdollista sijoittaa sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin käytäntöihin. Ongelma on, että ainoa tavoite ei voi olla voiton varmistaminen millä tahansa hinnalla, koska yhtiö lopulta asettaa imagonsa ja brändinsä vaaraan. Ja sosiaalisen median kasvun myötä on suuri ongelma olla kaukana väestön ahdistuksista ja vaatimuksista, mikä voi aiheuttaa merkin peruutuksen ja boikotoinnin, jopa hetkellisesti. Sitten se painaa taskussa.
Noin 10 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna elokuussa 2015, saatiin päätökseen neuvottelut, jotka johtivat syyskuussa kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) hyväksymiseen Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa. Tapahtumassa saavutettiin sopimus, joka sisältää 17 tavoitetta ja 169 ala-tavoitetta, kattaa monipuolisia kestävän kehityksen teemoja, jotka ulottuvat köyhyyden hävittämisestä ja eriarvoisuuden vähentämisestä inklusiiviseen talouskasvuun. Aikataulun on täytettävä vuoteen 2030 mennessä.
Siitä lähtien, kun SDG:t (Ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kestävän kehityksen tavoitteet) otettiin käyttöön, suuret yritykset ovat sitoutuneet agendaan ja parantaneet prosessejaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkeinä ovat monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden edistämiseen tähtäävät aloitteet, jotka ovat tulleet osaksi kaikkien kokoisten yritysten rekrytointipolitiikkoja. Tämä politiikka mahdollisti eri sukupuolisten, rotujen, vammaisten tai neurodiversien ihmisten mahdollisuudet työmarkkinoilla, vaikka pääsy korkeampiin tehtäviin on rajoitettua.
Yritysten puolella erilaisten profiilien omaavien ihmisten palkkaaminen mahdollistaa organisaation ymmärtää asiakkaidensa erityispiirteitä, laajentaa palveluverkostoa, myyntiä ja siten myös voittoa. Lopulta brändi kaikille luo enemmän arvoa ja parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä.
Tämä tosiasia kuitenkin alkoi kyseenalaistua ja aalto yrityksiä ja instituutioita. Äskettäinen Conference Boardin julkaisema tutkimus, joka on yhdysvaltalainen yritysorganisaatio, johon kuuluu yli tuhat jäsentä, osoittaa, että puolet yrityksistä on jo mukauttanut terminologiaansa monimuotoisuusohjelmissa ja vielä 20 % harkitsee vastaavaa muutosta.
McDonald's-pikaruokaketju kuuluu niihin yrityksiin, jotka ovat luopuneet sitoumuksistaan monimuotoisuus-, tasa-arvo- ja osallisuustavoitteisiin (DEI), lopettaen vaatimukset, että toimittajat omaksuvat tällaisia käytäntöjä. Päätös tehdään sen jälkeen, kun Yhdysvaltain korkeimman oikeuden lopetti positiivisen diskriminaation käytön yliopistojen pääsyissä.
Meta on myös perääntynyt useista näihin alueisiin liittyvistä politiikoistaan ja ilmoitti työntekijöilleen, että heidän ei enää tarvitse haastatella aliedustettuja ryhmiä edustavia ehdokkaita avoimiin tehtäviin tai etsiä liiketoimintaa monimuotoisilta toimittajilta. Walmart, Nissan Motors, Boeing, Ford, Toyota ja ovat seuranneet samaa tietä. Walmart ilmoitti, ettei enää käytä rotu- ja sukupuoliperusteisia kriteereitä sopimusten valinnassa ja vähensi koulutuksia rotusyrjinnän ehkäisemiseksi. Toisia yrityksiä kuten Johnson & Johnson, Coca-Cola ja Uber ovat poistaneet tai lieventäneet yritysraporteissaan monimuotoisuusvaatimuksia palkitsemispolitiikoissaan.
Tässä otamme DEI-ohjelmat esimerkkinä, mutta takaisku 70- ja 80-lukujen ajalle, jolloin tavoitteena oli ahneuden ja piittaamattomuuden voitto, on selvästi nähtävissä monilla kestävän kehityksen aloilla, olipa kyse sosiaalisesta tai ympäristöllisestä näkökulmasta. Aluksi näkemys on, että tällaiset tavoitteet aiheuttavat kuluja eivätkä voittoa. Selvä väärinkäsitys, kun maine asetetaan peliin. Vastuun hylkääminen on yhteiskunnan ja omien yritysten oman jalkansa ampuminen. Maksamalla voitosta hinnalla millä hyvänsä, se maksaa paljon.
